Titityy "Tintti"
SV-II, KV-II, VV-I, SLA-II
Kaikki kuvat © AK
Nimi
Rotu, Sukupuoli Säkäkorkeus, väri Koulutustaso |
Titityy "Tintti"
Suomenpienhevonen,tamma 145cm, vaaleanpunarautias Helppo A, 110cm, Vaativa valjakko, CIC1 |
Syntymäaika
Rekisterinumero Kasvattaja Omistaja |
SV-II (rakenne 7.8, suku 8, käytöskoe 6 + 5.8 = 27.6) 2-vuotiaiden suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa 20.06.2017
KV-II (Rakenne 8, Käynti 4, Ravi 3, Lisäpisteet 3, Suku 0, Yhteensä: 18 p.) 2-vuotiaiden nuorten kouluhevosten laatuarvostelussa 20.06.2017
VV-I (rakenne 4, käyttäytyminen 5, käyttöosuus 1, askellajit 3, suku 5, lisäpisteet 12, yhteensä 30) 4-vuotiaiden valjakkonuorten laatuarvostelussa 31.05.2018
SLA-II (rakenne 12, luonne 17, suku 17, kilpailumenestys 20, menestys ja muu panostus 20, yhteensä 86) suomenhevosten laatuarvostelussa 20.06.2018
KV-II (Rakenne 8, Käynti 4, Ravi 3, Lisäpisteet 3, Suku 0, Yhteensä: 18 p.) 2-vuotiaiden nuorten kouluhevosten laatuarvostelussa 20.06.2017
VV-I (rakenne 4, käyttäytyminen 5, käyttöosuus 1, askellajit 3, suku 5, lisäpisteet 12, yhteensä 30) 4-vuotiaiden valjakkonuorten laatuarvostelussa 31.05.2018
SLA-II (rakenne 12, luonne 17, suku 17, kilpailumenestys 20, menestys ja muu panostus 20, yhteensä 86) suomenhevosten laatuarvostelussa 20.06.2018
"Linnut visersivät Tintin syntymäpäivänä. Varsa on ollut syntymästään asti iloinen kuin pikkulintu, ehkä juuri siksi se nimettiinkin Titityyksi. Ihmisten kanssa varsa on alusta asti ollut sosiaalinen kuin mikä, eikä uudenlaiset tilanteet ole koskaan sitä jännittäneet. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt, mutta niistäkin on kunnialla selvitty. Meidän ensinäkemisemme tapahtui saapuessani tallille pitkästä aikaan maastoilemaan. Nähdessäni Tintin tarhassa - siinä oli sitä jotain. Tintin silmät sai minut hurmaantumaan ja jokin tuntematon voima pakotti minut palaamaan takaisin tallille parin viikon kuluttua. Pitkien keskustelujen kasvattajan kanssa ja pitkän odotuksen jälkeen lastasimme varsan traileriin ja Tintti pääsi aloittamaan elämänsä minun kanssani. Alusta asti varsa oli utelias ja hyväkäytöksinen, ja vaikka meidän matka ei ehkä ole ollut suorin mahdollinen, olemme nyt ja tässä. Tintti on opettanut minua ja minäkin kai Tinttiä, enkä voisi olla tyytyväisempi saadessani olla näin upean hevosen kanssa."
Titityy on se hevonen, joka saa aina suupielet vääntymään hymyyn - sinä inhottavimpanakin päivänä. Sen silmistä vain paistaa se tietty elämänilo, eikä tätä tammaa tunnu haittaavan sitten mikään, vesisade on kivaa, maasto on kivaa, hoitaminen on kivaa.. Voi olla, että Tintti saa aikaan pientä hermojen kiristymistä hoitotilanteissa ja taluttaessa, mutta olkaamme optimistisia niin kuin Tintti, niitä hyviä puolia on nimittäin jaettu Tintille melko reippaalla kauhalla. Yleisesti Titityy - tai Tiitii, Tiu, Tyy, Tintti, rakkaalla lapsella on monta nimeä - on varsin helppo ja mukava hevonen. Sen kanssa pärjää niin nuoret kuin vanhat, eikä sen kanssa tarvitse pelätä. Tintti on nimittäin ennen kaikkea varma, ei sitten säiky juuri mitään, perinteinen suomenhevonen. Ulkoisen olemuksen kutistuttua pienhevosmittoihin on kuitenkin persoona säilynyt ennallaan, eikä Tintti jää missään nimessä haaleaksi, luonnetta siltä nimittäin kyllä löytyy tarvittaessa.
Kun astuu sisälle karsinaan harjapakki mukanaan, kannattaa varautua ylienergiseen hyörimiseen. Tintti ei nimittäin aivan ymmärrä kokoaan ja onkin karsinassa melkoinen häslä, itse suosittelen ehdottomasti laittamaan vähintään karsinaan kiinni, mahdollisesti jopa käytävälle molemmin puolin, jos tuntuu että hermot ovat tavallista kireämmällä. Ei Tintti pahaa tarkoita, se nyt vain sattuu olemaan melko innokas ja energinen. Hirveän kovista harjoista Tintti ei oikein välitä, etenkään mahan tai jalkojen alueella, muuten harjaaminen on oikeastaan aika mukavaa. Rauhallisena päivänä Tintti saattaa hetkeksi jopa unohtaa sähläämisen ja uinahtaa. Kaviot nousee oikein reippaasti, mutta vauhdilla ne menee alaskin, Tintti kun ei kovin hitaasta menosta välitä. Tiukalla mutta kiltillä asenteella Tintti on mahtava hoitaa, häslääminenkin loppuu jos osaa oikealla asenteella käsitellä. Peseminen onnistuu myös melko mainiosti, Titityy kun nauttii kovasti veden kanssa puljaamisesta. Voi olla että kastut itse - tai sitten et. Loimitus ei enää olekaan niin mukavaa, Tintti kun suomalaisen juron tapaan ei tahdo oikein myöntää ettei muka tarkenisi pakkasella. Rintaremmit olisi Tintin mukaan mukava välipala, sukkelana hoitajana loimitus sujuu kuitenkin vaivatta kun Tintti ei kerkeä kyllästymään odotteluun. Muutaman kerran harjapakki on kokenut levittäytymisen pitkin karsinaa hoitajan käännettyä selkänsä, ja pari kertaa on riimunnarukin irronnut kun tarpeeksi hamuilee, onneksi tästä ei tullut Tintin vakituinen harrastus.
Riimunnarun varressa kannattaa pysyä hereillä, itse opin kantapään kautta koristeltuani polveni ensin muutaman kerran kauniin vihreillä ruoholäiskillä. Tintistä nimittäin löytyy voimaa halutessaan kuin pienestä kylästä, onneksi hieman vanhennuttuaan se on tajunnut kunnioittaa myös ihmisten suuntatoiveita - ainakin yleensä. Edelleen mehevimmät ruohotupsut aiheuttaa pieniä pyrähdyksiä, muuten Tintti on hyvin kuulolla ja lukee ihmisen liikkeistä melko kivasti. Tarhaan tai laitumelle laskettaessa Tintti saattaa ensin esitellä kauniita askellajejaan ennen ruohon kimppuun käymistä, mutta ovella ei kuitenkaan koskaan ole rynninyt tai aiheuttanut ongelmia. Tintti tulee myös melko kivasti kaikkien kanssa juttuun, saattaa vain energisellä olemuksellaan ärsyttää hieman vanhempaan ikään päässeitä. Takaisinpäin Tintti antaa kiinni todella hyvin, jos ihminen tulee tarhan ovelle, ravailee tamma usein jo vastaan ennen kuin kerkeää suutaan avata. Kuljetusautoon Tintin saa hyvin talutettua sisälle tai ulos, tamman luottaa ihmiseen. Matka meneekin mukavasti heinää verkosta mutustaessa eikä vieraalla paikallakaan Tintti käyttäydy sen kummoisemmin, Tintti on todella mukava hevonen minkä kanssa reissata. Vähän alkuun kummastellaan mutta nopeasti ollaan kuin kotona.
Pientä steppailua esiintyy etenkin esteradalla selkään noustessa, mutta ratsastaessa Tintti on aivan mahtava. Vauhtia löytyy viimeistään sitä pyytäessä, mutta jarrut on kuitenkin aina toiminnassa. Tintti on hyvin herkkä hevonen, etenkin suustaan. Kotona menenkin melko usein pelkillä kuolaimettomilla, parhaiten Tii toimii nimittäin istunta-avuilla. Pientä pelleilyä saattaa olla jos avut ei hänen herkkyydelleen ole tarpeeksi kevyet, ja etenkin vauhdikkaammalla pätkällä saattaa olla pieniä ryöstämisen merkkejä jos jää roikkumaan ohjiin kiinni. Muuten Tintti on kuitenkin ihana ratsastettava, vauhdikas, herkkä ja ennen kaikkea varma. Maastoilu ja pienet uimiset reittien varrella ovat erityisesti Tintin mieleen. Rennohko maastolenkki, vauhdikkaat laukkairroittelut pellolla, pieni kiipeily poluilla ja lopuksi rannalle. Tintti rakastaa vettä, roiskuttelee etujaloillaan (ratsastaja kastuu aika tehokkaasti muuten), piehtaroisikin mielellään jos saisi. Maastoillessa Tintin paras puoli on kuitenkin ehdottomasti sen tasaiset ja mukavat askellajit sekä varmuus, vaikka tien varressa heiluisikin pressu tai mentäisi erikoisen postilaatikon ohi, ei Tintti hirveämmin säiky, vaikka vähän kummissaan katselisikin.
Esteillä Tintti on hirveän kiva, vauhtia löytyy sitä haluavalle, löytyy tosin vaikkei haluaisikaan. Tintti vaatii melko hyvät, suorat lähestymiset, mutta muuten on todella helppo esteratsu. Hypyt tosin on tottumattomalle melko korkeita ja töksähtäviä, Tintti jättää ilmavaraa melko reippaasti. Maastoesteillä Tiitii innostuu vielä enemmän, esteitä ja maastoilua rakastavalle energiselle tammalle maastoesteet on se the best ever. Koulukin menee kyllä, mitä nyt vähän saattaa alkutunnista vängätä tylsyyttään. Pöh - pelkkää käyntityöskentelyä! Tintti kuitenkin taipuu melko kivasti kouluratsastukseenkin, ehkei vaan se meidän juttu kun ollaan tykästytty näihin vauhdikkaampiin lajeihin. Ehkä kouluratsastus on vanhempina meidän juttu, ja laukkaosuuksissahan kouluradalla Tintti loistaa. Perinteisten lisäksi Tintti on opetettu westernavuille, muutama naurahdus ollaan kisoissa aiheutettu kun suomenpienhevosen olen trailerista ulos ottanut ja vielä radalle vienyt. Tiitiin lemppareiksi on muodostunut ehdottomasti rainingin lisäksi ranch trail ja barrel racing - siinä ei tosin kovin hirveästi olla kilpailemaan päästy pienellä suomenpienhevospollellani. Westernissä kuitenkin Tintti muuttuu paljon kärsivällisemmäksi, ilmeisesti tiukan hallittu kouluratsastus ei Tintin juttu ole mutta rennon letkeä western ja tarkemmin trail sopii Tintille. Valjakolla ajeleminen on meidän satunnainen hauskanpitoharrastus ilman sen kummempia tavoitteita ja siitä Tintti tykkääkin etenkin harvemmin tehtynä. Valjastaessa Tintti vähän yrittäisi sählätä, mutta antaa silti melko kivasti kiinnitellä kaikki kiinni. Kärryjen edellä Tintti käyttäytyy melko hillitysti vaikka vauhtia riittääkin, ja meneekin melko mukavasti. Tintti ehdottomasti tykkää tästä lajista, vielä kun saisi mukaansa valjakosta kiinnostuneemman ohjaajan niin pärjäisi pitkällekin! Ohjaaja vaan vaihtoon eikun..
Kun astuu sisälle karsinaan harjapakki mukanaan, kannattaa varautua ylienergiseen hyörimiseen. Tintti ei nimittäin aivan ymmärrä kokoaan ja onkin karsinassa melkoinen häslä, itse suosittelen ehdottomasti laittamaan vähintään karsinaan kiinni, mahdollisesti jopa käytävälle molemmin puolin, jos tuntuu että hermot ovat tavallista kireämmällä. Ei Tintti pahaa tarkoita, se nyt vain sattuu olemaan melko innokas ja energinen. Hirveän kovista harjoista Tintti ei oikein välitä, etenkään mahan tai jalkojen alueella, muuten harjaaminen on oikeastaan aika mukavaa. Rauhallisena päivänä Tintti saattaa hetkeksi jopa unohtaa sähläämisen ja uinahtaa. Kaviot nousee oikein reippaasti, mutta vauhdilla ne menee alaskin, Tintti kun ei kovin hitaasta menosta välitä. Tiukalla mutta kiltillä asenteella Tintti on mahtava hoitaa, häslääminenkin loppuu jos osaa oikealla asenteella käsitellä. Peseminen onnistuu myös melko mainiosti, Titityy kun nauttii kovasti veden kanssa puljaamisesta. Voi olla että kastut itse - tai sitten et. Loimitus ei enää olekaan niin mukavaa, Tintti kun suomalaisen juron tapaan ei tahdo oikein myöntää ettei muka tarkenisi pakkasella. Rintaremmit olisi Tintin mukaan mukava välipala, sukkelana hoitajana loimitus sujuu kuitenkin vaivatta kun Tintti ei kerkeä kyllästymään odotteluun. Muutaman kerran harjapakki on kokenut levittäytymisen pitkin karsinaa hoitajan käännettyä selkänsä, ja pari kertaa on riimunnarukin irronnut kun tarpeeksi hamuilee, onneksi tästä ei tullut Tintin vakituinen harrastus.
Riimunnarun varressa kannattaa pysyä hereillä, itse opin kantapään kautta koristeltuani polveni ensin muutaman kerran kauniin vihreillä ruoholäiskillä. Tintistä nimittäin löytyy voimaa halutessaan kuin pienestä kylästä, onneksi hieman vanhennuttuaan se on tajunnut kunnioittaa myös ihmisten suuntatoiveita - ainakin yleensä. Edelleen mehevimmät ruohotupsut aiheuttaa pieniä pyrähdyksiä, muuten Tintti on hyvin kuulolla ja lukee ihmisen liikkeistä melko kivasti. Tarhaan tai laitumelle laskettaessa Tintti saattaa ensin esitellä kauniita askellajejaan ennen ruohon kimppuun käymistä, mutta ovella ei kuitenkaan koskaan ole rynninyt tai aiheuttanut ongelmia. Tintti tulee myös melko kivasti kaikkien kanssa juttuun, saattaa vain energisellä olemuksellaan ärsyttää hieman vanhempaan ikään päässeitä. Takaisinpäin Tintti antaa kiinni todella hyvin, jos ihminen tulee tarhan ovelle, ravailee tamma usein jo vastaan ennen kuin kerkeää suutaan avata. Kuljetusautoon Tintin saa hyvin talutettua sisälle tai ulos, tamman luottaa ihmiseen. Matka meneekin mukavasti heinää verkosta mutustaessa eikä vieraalla paikallakaan Tintti käyttäydy sen kummoisemmin, Tintti on todella mukava hevonen minkä kanssa reissata. Vähän alkuun kummastellaan mutta nopeasti ollaan kuin kotona.
Pientä steppailua esiintyy etenkin esteradalla selkään noustessa, mutta ratsastaessa Tintti on aivan mahtava. Vauhtia löytyy viimeistään sitä pyytäessä, mutta jarrut on kuitenkin aina toiminnassa. Tintti on hyvin herkkä hevonen, etenkin suustaan. Kotona menenkin melko usein pelkillä kuolaimettomilla, parhaiten Tii toimii nimittäin istunta-avuilla. Pientä pelleilyä saattaa olla jos avut ei hänen herkkyydelleen ole tarpeeksi kevyet, ja etenkin vauhdikkaammalla pätkällä saattaa olla pieniä ryöstämisen merkkejä jos jää roikkumaan ohjiin kiinni. Muuten Tintti on kuitenkin ihana ratsastettava, vauhdikas, herkkä ja ennen kaikkea varma. Maastoilu ja pienet uimiset reittien varrella ovat erityisesti Tintin mieleen. Rennohko maastolenkki, vauhdikkaat laukkairroittelut pellolla, pieni kiipeily poluilla ja lopuksi rannalle. Tintti rakastaa vettä, roiskuttelee etujaloillaan (ratsastaja kastuu aika tehokkaasti muuten), piehtaroisikin mielellään jos saisi. Maastoillessa Tintin paras puoli on kuitenkin ehdottomasti sen tasaiset ja mukavat askellajit sekä varmuus, vaikka tien varressa heiluisikin pressu tai mentäisi erikoisen postilaatikon ohi, ei Tintti hirveämmin säiky, vaikka vähän kummissaan katselisikin.
Esteillä Tintti on hirveän kiva, vauhtia löytyy sitä haluavalle, löytyy tosin vaikkei haluaisikaan. Tintti vaatii melko hyvät, suorat lähestymiset, mutta muuten on todella helppo esteratsu. Hypyt tosin on tottumattomalle melko korkeita ja töksähtäviä, Tintti jättää ilmavaraa melko reippaasti. Maastoesteillä Tiitii innostuu vielä enemmän, esteitä ja maastoilua rakastavalle energiselle tammalle maastoesteet on se the best ever. Koulukin menee kyllä, mitä nyt vähän saattaa alkutunnista vängätä tylsyyttään. Pöh - pelkkää käyntityöskentelyä! Tintti kuitenkin taipuu melko kivasti kouluratsastukseenkin, ehkei vaan se meidän juttu kun ollaan tykästytty näihin vauhdikkaampiin lajeihin. Ehkä kouluratsastus on vanhempina meidän juttu, ja laukkaosuuksissahan kouluradalla Tintti loistaa. Perinteisten lisäksi Tintti on opetettu westernavuille, muutama naurahdus ollaan kisoissa aiheutettu kun suomenpienhevosen olen trailerista ulos ottanut ja vielä radalle vienyt. Tiitiin lemppareiksi on muodostunut ehdottomasti rainingin lisäksi ranch trail ja barrel racing - siinä ei tosin kovin hirveästi olla kilpailemaan päästy pienellä suomenpienhevospollellani. Westernissä kuitenkin Tintti muuttuu paljon kärsivällisemmäksi, ilmeisesti tiukan hallittu kouluratsastus ei Tintin juttu ole mutta rennon letkeä western ja tarkemmin trail sopii Tintille. Valjakolla ajeleminen on meidän satunnainen hauskanpitoharrastus ilman sen kummempia tavoitteita ja siitä Tintti tykkääkin etenkin harvemmin tehtynä. Valjastaessa Tintti vähän yrittäisi sählätä, mutta antaa silti melko kivasti kiinnitellä kaikki kiinni. Kärryjen edellä Tintti käyttäytyy melko hillitysti vaikka vauhtia riittääkin, ja meneekin melko mukavasti. Tintti ehdottomasti tykkää tästä lajista, vielä kun saisi mukaansa valjakosta kiinnostuneemman ohjaajan niin pärjäisi pitkällekin! Ohjaaja vaan vaihtoon eikun..
VIRTUAALIHEVONEN